Maailma, ja varsinkin sosiaalinen media, ovat muuttuneet niinkin lyhyessä ajassa kuin neljässä vuodessa häkellyttävän paljon. Eikä välttämättä parempaan suuntaa. Meininki oli aika erilaista vielä viime kunnallisvaalien alla. Tiktokissa on räikeää kiusaamista viitaten ihmisen ulkonäköön - kuka on helvetin ruma hammasrautoineen ja kuka sikalihava, kuka mokkanahka karvakäsi. Instagramissa samaa ilmiötä ja ulkonäkökeskeisyyttä.  "Mun on turha lähteä ehdokkaaksi, koska tälläistä läskiä ei ote todesta. Eihän mua kukaan äänestäisi." vastasi henkilö, jota kysyttiin kuntavaaliehdokkaaksi. Ulkonäköpaineet ovat osoittautuneet yhdeksi tämän ajan esteeksi lähteä mukaan politiikkaan. Täytyy kuulemma näyttää hyvältä, että on vakuuttava ja että otetaan todesta.  Poliitikolla on oltava kova nahka, sanotaan. Jos lähtee mukaan politiikkaan, on oltava valmis ottamaan paskaa niskaan, sanotaan. Julkista riistaa, sanotaan.  Ymmärrän, että poliitikolla on oltava kova nahka puolustaakseen mielipiteit

 Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Turun yliopisto ja Aalto yliopisto julkaisivat viime viikolla tutkimuksen vuosilta 2005-2017 kerätyistä tiedoista valtuutettujen asuinpaikasta, koulutuksesta, äänimääristä ja sosiaaliakonomistesta asemasta. Näitä tietoja verrattiin mm.valtuustojen päätöksiin koulujen lakkauttamisista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että köyhemmät asuinalueet ovat usein aliedustettuina kunnanvaltuustoissa ja lähikouluja lakkautettiin useimmin asuinalueilta, joilla asuu vain vähän tai ei ollenkaan valtuutettuja. Sama havainto oli myös muista kunnallisista palveluista asuinalueilla. Pienituloiset asuinalueet ovat altavastaajan asemassa, kun palveluverkkoa karsitaan.  Tutkimukseen pääset tutustumaan tästä:  https://ace-economics.fi/kuvat/dp138.pdf   Keskustalua on herättänyt se, onko oman alueen palveluiden puolustamisessa kyse oman edun tavoittelusta?! Tutkijoiden mukaan näin ei pääosin ole, vaan kyse on äänestäjien palvelemisesta. On luonnollista, että palveluita karsitta

Tässä kunnallisvaalien ehdokashankinnan alla, olen törmännyt monesti siihen pelkoon, että... "Em minä osaa sellaisista asioista päättää, kun en ymmärräkään mitä ne puhuu." "Mulle se politiikka on niin vierasta, että tuskin osaisin siellä mitään sanoakaan." "Enhän minä edes ymmärrä mitä ne tarkoittaa, kun ne puhuu sitä politiikkaa." Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista.  Politiikka on katuvaloja, yritystontteja, lasten päivähoitoa eli varhaiskasvatusta. Se on nuorisotiloja, tehostettua palveluasumista, terveyskeskusmaksuja ja liikuntapaikkojen kunnossapitoa. Se on katujen hiekoitusta, päihdekuntoutusta, uusien asuinalueiden kaavoitusta. Se on arkea. Hyvin harvoin politiikka on juhlaa.  Politiikassa pitäisi puhua arkea - kieltä, jota me jokainen ymmärtäisimme. Ei niin, että lausehirviöiden taakke kätkeytyy päätös, jonka merkitystä kukaan ei ymmärrä ensilukemalla.  Tässä blogissa tulen kirjoittamaan kestävän kehityksen kuntapolitiikasta, tasavertaisuud