Siirry pääsisältöön

Rakkaudesta kotikaupunkiin

 

Kuvassa Petra 4v osallistuu vuonna 1978 Sointulan lasten hiihtokisoihin ja sijoittuu sarjassaan viimeiseksi. Ei tullut Petrasta hiihtäjää... 

Tämän viikon blogipostaus tulee poikkeuksellisesti maanantain sijaan tiistaina - ihan hyvästä ja tärkeästä syystä.Tänään on nimittäin vuosittainen juhlapäivä. Vuonna 9.helmikuuta 1997 saavuin Valkeakoskelle, synnyinkaupunkiini kahden pienen lapsen kanssa, Inka 2v ja Rolle 2kk. Kun Seinäjoella lasten isän kanssa tuohon aikaan pohdittiin asuinkuntavaihtoehtoja, tuntui Tampere liian suurelta ja pelottavalta, Pälkäne liian pieneltä ja Ylöjärvi liian vieraalta... Valkeakoskella oli mummola, kesämökki ja täti perheineen. Valkeakoski oli myös aina tuntunut turvalliselta. Tänne siis! 

Olenko katunut 24 vuoden takaista päätöstä - en kertaakaan - päinvastoin! Päätös muuttaa lasten kanssa Valkeakoskelle oli ehdottomasti yksi parhaista ja fiksuimmista päätöksistä, mitä olen tehnyt. 

Inkan ja Rollen jälkeen perheeseen syntyi myös 2000 Roni ja 2004 Remu. Sointulalaisuus yhdistää meidän perhettä vahvasti. Kaikille Sointula on Koti. Koen, että neljän lapsen äitinä Valkeakoski on ollut lapsille se paras paikka kasvaa. Myönnän - haasteitakin on ollut ja aina aivan kaikki palvelut eivät ole suurta suitsutusta saaneet, mutta kokonaiskuvassa Valkeakoski on ollut hyvä kotikaupunki meidän perheelle. 

Kuvat lasten kanssa perheleiriltä Kariniemestä 2002 ja retkeltä Voipaalan pihasta 2003.


Valkeakoski on mielestäni ihmisen kokoinen kaupunki, jossa on turvallista asua ja elää. Täällä on kertakaikkisen upea luonto, rutkasti harrastusmahdollisuuksia, edulliset asumiskustannukset, monenlaista kulttuuria tarjolla ja - täällä on tilaa hengittää! 

Mutta kaikesta upeudestaan huolimatta, on meillä myös paljon työtä tehtävänä tämän rakkaan kotikaupungin kehittämiseksi, jotta se olisi seuraaville sukupolville vielä parempi paikka asua ja elää. 

Tarvitaan terveet päiväkoti- ja koulurakenukset ja riittävästi resursseja takaamaan laadukas perusopetus kaikille eskarista ammattiin valmistumiseen saakka. Tarvitaan riittävästi resursseja ja matalan kynnyksen palveluita mielenterveyspalveluihin. Tarvitaan tukea omaishoitajien jaksamiseen. Tarvitaan 100% satsaus nuorten työttömyyden ja syrjäytymisen katkaisemiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Tarvitaan todellisia toimia uusien työpaikkojen luomiseksi ja yrittäjyyteen kannustamiseksi. Tarvitaan kaavoituspolitiikkaa, jolla mahdollistetaan koko kaupungin kasvun mahdollisuudet joka suuntaan. Tarvitaan 1% kaupungin budjetista taiteen tukemiseen. Tarvitaan isot pyörät pyörimään kaupungin matkailun markkinointiin. Tätä ja kaikkea muuta minä haluan olla mukana kehittämässä kotikaupungissani. 

Minä haluan käydä myös keskustelua juuri Sinun kanssa, miten sinä haluat, että Valkeakoskea kehitetään eteenpäin? Mikä sinulle on tärkeää? Mitä sinulle on sydämellä? 

Laita vaikka viestiä Facebookin kautta tai whatsappilla. 

Pidetään yhteyttä, 

rakkaudesta kotikaupunkiin 

Petra 

045 1783 852


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

PUHUTAAN ARKEA

Tässä kunnallisvaalien ehdokashankinnan alla, olen törmännyt monesti siihen pelkoon, että... "Em minä osaa sellaisista asioista päättää, kun en ymmärräkään mitä ne puhuu." "Mulle se politiikka on niin vierasta, että tuskin osaisin siellä mitään sanoakaan." "Enhän minä edes ymmärrä mitä ne tarkoittaa, kun ne puhuu sitä politiikkaa." Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista.  Politiikka on katuvaloja, yritystontteja, lasten päivähoitoa eli varhaiskasvatusta. Se on nuorisotiloja, tehostettua palveluasumista, terveyskeskusmaksuja ja liikuntapaikkojen kunnossapitoa. Se on katujen hiekoitusta, päihdekuntoutusta, uusien asuinalueiden kaavoitusta. Se on arkea. Hyvin harvoin politiikka on juhlaa.  Politiikassa pitäisi puhua arkea - kieltä, jota me jokainen ymmärtäisimme. Ei niin, että lausehirviöiden taakke kätkeytyy päätös, jonka merkitystä kukaan ei ymmärrä ensilukemalla.  Tässä blogissa tulen kirjoittamaan kestävän kehityksen kuntapolitiikasta, tasavertaisuud

Tarve tulla kuulluksi

Pidimme oman ydintukiryhmäni kanssa Ystävänpäivän alla talkoot. Jaoimme upeassa talvisäässä vajaa 1000 kappaletta Ystävänpäiväkortteja oman asuinalueeni asukkaille. Kortissa Ystävänpäivätoivotuksen lisäksi kerroin ehdokkuudestani ja annoin yhteystietoni ja kehotin naapurustoa pitämään yhteyttä.  Yllätykseni oli suuri, kun jo korttienjakoiltana sain ensimmäisen kannustusviestin läheisestä kerrostalosta. Seuravaana aamuna soitti "Pirkko" parin korttelin päästä ja kiitti kortista. Kertoi, että oli iloinen, kun nyt tietää, että lähellä asuu ehdokas, joka haluaa kuunnella ihmisiä. Olen ollut hämmentynyt ja suunnattoman kiitollinen näistä puheluista ja viesteistä, joita olen saanut.  Yksi on käynyt tässä ajassa selväksi - ihmisillä on valtava tarve tulla kuulluksi. Moni on viettänyt karantteenissa kotona pitkiä aikoja yksin pohtien, miettien, aatostellen maailman menoa. Jokaisella on paljon asiaa. Kotona yksin ollessa sitä on ehtinyt huomaamaan paljon asioita, joihin pitäisi saada

Päivän luku 90 - ja sitten tuulta päin!

Tuli aikaa pohtia vaalikampanjaan uusia lisäsävyjä. Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että terveysturvallisuus edellä mennään ja vaalit siirtyivät kesään. Uusi vaalipäivä on siis 13.6.2021 ja tänään siihen on nyt 90 päivää.  Kun aloitin vaalikampanjan 100 päivää ennen kuntavaaleja - tammikuun alussa - en ajatellut, että aamukampa alkaisi alusta. Mutta, emme jää surkuttelemaan, emme jää tuleen makaamaan, vaan menemme tuulta päin. Otin viime viikon aikaa pohtia omaa kampanjaa hieman uudesta valosta ja lisäsävyillä.  Olen käynyt tutustumismatkalla TikTokin maailmassa ja lähtenyt kokeilemaan, että miltä videoitten tekeminen sinne tuntuu ja myöskin sitä, että minkälaisen vastaanoton videot siellä saa.  Sain hyviä vinkkejä Saara Pokilta - kiitos, kiitos, kiitos - ja pakko myöntää, että olen aika innoissani. TikTok on kanavana valikampanjointiin kuitenkin varsin uusi, eikä juurikaan ole vielä kokemuksia sen toimivuudesta poliittisen sisällön suhteen.  Tein muutamia ryhmistä poistumisia Fac