Äkkiä sitä ajattelisi, että tämän päivän Suomessa 2021 ei edes tarvitsisi keskustella siitä, toteutuuko meillä kuntapalveluissa yhdenvertaisuus. Selvä vastaushan pitäisi olla KYLLÄ. Jos me kysymme yhdenvertaisuuden kysymyksen useammalta kehitysvammaiselta henkilöltä tai heidän läheiseltään, maahanmuuttotaustaiselta perheen äidiltä tai muun sukupuoliselta nuorelta, voikin vastaus olla toista, EI.
Yhdenvertaisuuden näkökulmasta erityisen haavoittuvassa asemassa meidän suomalaisessa palvelujärjestelmässä toisinan voivat olla niin lapset kuin vanhukset, työttömät, maahanmuuttajat, muusukupuoliset, vammaiset henkilöt, pitkäaikaissairaat, mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät sekä vähemmistöryhmistä esimerkiksi romanit. Ihmisillä voi olla yksi tai useampi terveyteen, toimeentuloon, sosiaalisiin suhteisiin tai elinoloihin liittyvä riski, joka voi johtaa yhteiskunnallisesti heikkoon asemaan. Joka tapauksessa hänelle kuuluu yhtälailla yhdenvertaiset oikeudet saada palveluita.
Suomen perustuslain mukaan yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan henkilöön liittyvän syyn, kuten sukupuolen, iän, alkuperän ja etnisen taustan, kielen, uskonnon tai vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan tai vammaisuuden, perusteella. Viranomaisilla on lakisääteinen velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta toiminnassaan ja viranomaisilla on oltava myös yhdenvertaisuussuunnitelma yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Palvelujärjestelmä ei saa asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan.
Minun mielestäni yhdenvertaisten kuntapalveluiden saatavuuden rinnalla kulkee kuntapalveluiden esteettömyys ja saavutettavuus. Esteettömyyteen ja saavutettavuuteen vaikuttaa mm. jo lähtökohtaisesti asiakkaan mahdollisuudet liikkua, matkojen etäisyydet ja rakennetun ympäristön esteettömyys. Siihen vaikuttaa myös tiedon saanti ja tietojen löydettävyys sekä palveluissa käytettävä kieli, sähköiset asiointikanavat ja digitaaliset palvelut. Sanana saavutettavuus liittyy erityisesti tuohon saavutettavuuteen digitaalisessa ympäristössä.
Yksi osatekijä siihen, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet saada palveluita, erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluita, on myös asiakasmaksuilla. Ihmisen sosioekonominen tausta ei saa vaikuttaa siihen, tuleeko ihminen sairautensa kanssa hoidetuksi ja kuinka hyvin. Erityisesti tulee huolehtia, että ihmiset, joilla ei itsellään ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan tulotasoonsa - kuten kehitysvammaiset henkilöt ja vaikkapa lapset, tulee saada kaikki mahdollinen hoito sairauden kohdatessa. On ollut järkyttävää lukea esimerkiksi alkuvuodesta 2021 julkaistua Sylva-säätiön raporttia lasten syöpäsairauksista, jossa on tilastollinen löytö siitä, että perheiden sosioekonomisella taustalla olisi merkitystä syöpään sairastuneen lapsen menehtymisriskiin. Tutkijaryhmä osoitti, että vanhempien tulot vaikuttavat siihen, kuinka todennäköisesto lapsi selviää syövästä. Ja näinhän ei suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa saisi olla!
Pitkän pätkän voisin kirjoittaa myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kohtaamista esteistä yhdenvertaisissa kuntapalveluissa. Yhdenvertaisuus on aina myös ihmisoikeuskysymys. Ihmisoikeuksien näkökulmasta translain eteneminen on yksi suurimpia askeleita kohti yhdenvertaisuutta. Vielä tällä hetkellä on kovin vähän palveluita, joissa muunsukupuoliset ja transihmiset kokevat tulleensa kohdelluiksi yhdenvertaisina. Toki onnistumisiakin on.
Kuntapäättäjät ovat ihmisten arjessa merkittävässä asemassa varmistamalla päätöksenteossa, että kotikunta takaa palvelut yhdenvertaisesti kaikille kuntalaisille. Yhdenvertaiset kuntapalvelut ei tarkoita sitä, että jokaista kohdellaan samalla tavalla, vaan on mietittävä sitä, mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta ihmiset ovat tosiasiallisesti yhdenvertaisia. Joskus s vaatiin mm.posotiivista erityiskohtelua tai kohtuullisia mukautuksia.
Yhdenvertaisuus, esteettömyys ja saavutettavuus - ne eivät ole mukavuustekijöitä, vaan perusoikeuksia. Kuntapäättäjän velvollisuus on huolehtia perusoikeuksien toteutumisesta.
Kuvassa on Valkeakosken keskustan ympäristössä kulkevan Riippusiltojen lenkin yhdet haastavat rappuset, jotka estävät osaa kuntalaisista kulkemusta Riippusiltojen lenkkiä. Mielestäni kaupungin tulee ryhtyä toimenpiteisiin ja suunnittelutyöhön, miten Riippusiltojen lenkistä saataisiin mahdollisimman esteetön.
Kommentit
Lähetä kommentti